Käpälämäen Kulkijat

Sama maisema tänään, juhannuspäivänä, ja viime huhtikuussa. Oulangan Kansallispuisto on meidän lähipuistomme, ja jos lapsilta kysytään (ja usein kysytään), minne he haluaisivat lähteä retkelle, on vastaus melkein poikkeuksetta Myllykoski ja Jyrävä. Huhtikuisesta reissusta jäi parhaiten kuulemma mieleen pyllymäki alas lumen ja jään peittämiä rappusia, kun Kitkajoen partaalla kulkeva polku sukeltaa alas Siilastuvalle. Tänään parasta oli kiivetä Myllykosken yläpuolella olevalle kalliolle maisemia tutkailemaan, sekä kävellä Juumasta Niskakosken yli vievää riippusiltaa pitkin. Myllykoski on helposti saavutettavissa ihan pienimpienkin retkeilijöiden kanssa. Jos kilometrikaupalla käveleminen hirvittää, niin kannattaa ajaa auto Basecamp Oulangan parkkipaikalle, ja lähteä siitä. Matkaa tulee noin kilometri yhteen suuntaan, ja polku on hyvin helppokulkuinen, tosin rattailla ei kannata ottaa mukaan, portaita kun on tälläkin osuudella. Juuman kylästä, Retkietapista , lähtee virallises

Riippumattoretkeily kasvattaa suosiotaan, enkä ihmettele. Nukkumismukavuus verrattuna telttayöpymiseen on ihan huikea ainakin omasta mielestäni. Lisäksi riippari on huomattavasti telttaa kevyempi kantaa, mikä tekee ison eron varsinkin yksikseen liikkuessa. Monella kulkee reissukaverina koira, ja yhdistelmä koira sekä riippari herättääkin jatkuvasti keskustelua ainakin Facebookin retkeilyryhmissä. Mekin olemme tässä lajissa vielä varsin aloittelijoita, ja itse riippumattoihin, niiden virittelyyn, lisävarusteisiin ja teknisiin hienouksiin kannattaakin kysyä neuvoa esimerkiksi Facen Riippumattoretkeilijät - ryhmästä. Itse keskityn tässä tekstissä lähinnä muutaman yön kokemukseen koiran kanssa riippumisesta.  Olen melko pienikokoinen, 155 cm/50kg ja riippumatossa kaverina nukkuu pääasiassa australianpaimenkoira Halla, noin 50 cm ja 17 kg. Neitsytyö vietettiin maaliskuun puolivälissä Kuusamossa Piikstammella, jonne kulkuvälineenä toimi koiravaljakko. Pakkanen kiri yöllä -24 astees

 Retkiblogi on siis vihdoin avattu! Näiden kuvien myötä hieman maistiaisia siitä, mitä tuleman pitää. Tarkoituksena kirjoitella meidän reissuista muistiin kuvauksia niin itselle, kuin muillekin. Kamera ja koira(t) kulkee matkassa yleensä aina, useasti myös pari lasta sekä mieskin saattaa liittyä seuraan. Aiemmin olen retkeillyt koiravaljakoilla ammatikseni useamman vuoden, mutta nyt kun siirryn takaisin ihan vaan harrastajaksi, on valjakkoreissujakin ehkä hauskempi kuvata. Kesäisin tehdään paljon päiväretkiä täällä Koillismaan kulmilla. Oulangan, Riisitunturin ja Hossan kansallispuistot ovatkin käyneet jo aika tutuiksi ja ovatkin suosikkikohteitamme. Tervetuloa mukaan!