Esittelyssä suosikkikohde

Sama maisema tänään, juhannuspäivänä, ja viime huhtikuussa. Oulangan Kansallispuisto on meidän lähipuistomme, ja jos lapsilta kysytään (ja usein kysytään), minne he haluaisivat lähteä retkelle, on vastaus melkein poikkeuksetta Myllykoski ja Jyrävä. Huhtikuisesta reissusta jäi parhaiten kuulemma mieleen pyllymäki alas lumen ja jään peittämiä rappusia, kun Kitkajoen partaalla kulkeva polku sukeltaa alas Siilastuvalle. Tänään parasta oli kiivetä Myllykosken yläpuolella olevalle kalliolle maisemia tutkailemaan, sekä kävellä Juumasta Niskakosken yli vievää riippusiltaa pitkin.

Myllykoski on helposti saavutettavissa ihan pienimpienkin retkeilijöiden kanssa. Jos kilometrikaupalla käveleminen hirvittää, niin kannattaa ajaa auto Basecamp Oulangan parkkipaikalle, ja lähteä siitä. Matkaa tulee noin kilometri yhteen suuntaan, ja polku on hyvin helppokulkuinen, tosin rattailla ei kannata ottaa mukaan, portaita kun on tälläkin osuudella. Juuman kylästä, Retkietapista, lähtee virallisesti Pieni Karhunkierros (12 km, rengasreitti), josta tulee Myllykoskelle matkaa kilometri enemmän, mutta pääsee ylittämään Niskakosken riippusiltaa pitkin. Pienen Karhunkierroksen varrelle on tasaisin (ja kiitettävän tihein!) välimatkoin myös piiloteltu geökätköjä, jotka ainakin meillä toimivat lapsille mitä suurimpana innostuksen lähteenä. Kätköt ovat suurimmaksi suht helppoja, eli lastenkin mukavasti löydettävissä - tosin monestihan tuppaa olemaan niin, että lapset ovat tässä lajissa tarkkasilmäisempiä kuin aikuiset ;)

Huomio lähiviikkojen Pienen Karhunkierroksen kiertäjille! Kallioportin rappuset ovat remontissa, eli suljettuna ma-pe klo 16 saakka, sen jälkeen ilmeisesti kulku omalla vastuulla. Juttelin Siilastuvalla tänään erään retkeilijän kanssa, joka oli sieltä tullut, ja sanoi että ihan oli reitti kuitenkin kuljettavissa, ja rappusetkin ilmeisesti jo melkein valmiit.

Me olemme tähän saakka tyytyneet lasten kanssa kävelemään Jyrävälle vain suorinta reittiä pitkin, ja evästauon jälkeen samaa polkua takaisin. Varsinainen Pieni Karhunkierros saa odottaa näitä pikkuretkeilijöitä vielä ainakin vuoden, sillä toinen heistä ei erityisemmin perusta kiipeämisestä ja sitähän siellä Kallioportilla riittää. Muutenkin mieluummin etenemme verkkaista tahtia luontoa ja maisemia ihmetellen, kuin ahnehdimme kilometrejä. Juumasta Jyrävälle ja takaisin kertyy matkaa yhteensä kuutisen kilometriä.

Moni pohtii, kuinka onnistuvat riippusillat koirien kanssa. Pienen Karhunkierroksen varrella on äkkiä laskien kolme riippusiltaa, joista kahden alla virtaa kuohuva koski. Meillä ovat kaikki koirat ylittäneet sillat ongelmitta, osa on ehkä hieman jännittänyt, toiset porskuttavat menemään kuin ei mitään. Yleensä olemme ottaneet taktiikaksi, että mukaan lähtee joku varmempi, kokenut koira, joka saa mennä sillalle ensin. Perässä tulee sitten ensikertalainen, ehkä hiukan ihmetellen, kuten Tähti-sheltti tänään, mutta aivan reippaasti omin jaloin kävellen. Jos toisen koiran esimerkkiä ei ole saatavilla, niin sekin monesti riittää, että tuttu ihminen kävelee edessä. Mitä olen retkeileviä koiria tuolla reitillä seurannut, niin lähes poikkeuksetta näyttävät kaikki uskaltavan yli. Yleisimmin ehkä omistaja jännittää enemmän ;)

Pieni Karhunkierros on Suomen suosituimpia päiväretkikohteita, ja sen kyllä huomaa. Ei tarvitse pelätä, että varsinkaan kesäaikaan reitillä tarvitsisi yksin kulkea. Taukopaikoilla voi olla välillä väkeä ruuhkaksi asti, mutta sopu sijaa antaa. Jos haluaa ihastella maisemia rauhassa, kannattaa retki ajoittaa sesonkien ulkopuolelle. Tosin huhtikuussakin kun viimeksi Jyrävällä kävimme, riitti Siilastuvalla makkaranpaistajia. Arkena luonnollisesti kulkijoita on vähemmän. Hyttysiä ei yllätyksekseni tällä kertaa ollut ollenkaan haitaksi saakka, vaikka sää oli aurinkoinen ja kaikin puolin mukava.