Riippumattoretkeilyä koiran kanssa?

Riippumattoretkeily kasvattaa suosiotaan, enkä ihmettele. Nukkumismukavuus verrattuna telttayöpymiseen on ihan huikea ainakin omasta mielestäni. Lisäksi riippari on huomattavasti telttaa kevyempi kantaa, mikä tekee ison eron varsinkin yksikseen liikkuessa. Monella kulkee reissukaverina koira, ja yhdistelmä koira sekä riippari herättääkin jatkuvasti keskustelua ainakin Facebookin retkeilyryhmissä. Mekin olemme tässä lajissa vielä varsin aloittelijoita, ja itse riippumattoihin, niiden virittelyyn, lisävarusteisiin ja teknisiin hienouksiin kannattaakin kysyä neuvoa esimerkiksi Facen Riippumattoretkeilijät - ryhmästä. Itse keskityn tässä tekstissä lähinnä muutaman yön kokemukseen koiran kanssa riippumisesta.  Olen melko pienikokoinen, 155 cm/50kg ja riippumatossa kaverina nukkuu pääasiassa australianpaimenkoira Halla, noin 50 cm ja 17 kg.

Neitsytyö vietettiin maaliskuun puolivälissä Kuusamossa Piikstammella, jonne kulkuvälineenä toimi koiravaljakko. Pakkanen kiri yöllä -24 asteeseen, mutta kylmä ei tullut ollenkaan. Varusteina Wishiltä tilattu hyttysverkollinen "halpis"riippumatto, Erätukun talviuntuvapussi, makuualustana solumuovi + porontalja ja koko komeuden päälle nakkasin vielä villaviltin. Lumisateen ja tuulen varalle viritin vielä tarpinkin, Tokmannilta haetun halpispressun :D Pienellä budjetilla meni siis tämä ensimmäinen keikka. Kainalossa nukkui myös ensimmäistä riippumattoyötään aussie Halla. Hallalle puin Hurtan Ultimate Warmerin yöksi, eikä se vaikuttanut palelevan myöskään. Huskyt nukkuivat tyytyväisinä takit päällä hangella, ne ovat tottuneet olemaan ulkona ja paksuine turkkeineen suurin osa olisi pärjännyt vallan mainiosti ilman takkejakin.

 

Vähän jännitin, miten saisin Hallan tulemaan riippariin (ja pysymään siinä!), mutta valjakon mukana juossut reilut 30 km kummasti rauhoittivat vilkasta koiraa ja sinnehän se tyytyväisenä kapusi, kun pyysin.  Menen siis itse aina riippariin ensin, haen siinä hyvän asennon ja teen koiralle "tilan", johon se pötkähtää. Ensimmäisen yön jälkeen olin täysin myyty - ei ole ehkä enää paluuta telttaelämään!

 Kesän kynnyksellä ostin miehelle synttärilahjaksi DD Frontline-riipparin, josta on nyt myös parin yön kokemus. DD on reilusti tilavampi kuin Wishin matto, ja materiaaleissa laatueron huomaa helposti. Wishin matto on jo hyttysverkon osalta kertaalleen paikattu, ja myös mukana tulevat narut ovat DD:ssä selvästi paremmat. DD:ssä on välipohja, jonka sisälle saa makuualustan ikäänkuin taskuun. Minulla on tällä hetkellä käytössä ihan tavallinen solumuovialusta, joka kyllä rehellisyyden nimissä tuossa matossa saisi olla vähän leveämpi (seuraavaksi ostoslistalle siis...). Untuvapussia olen edelleen sinnikkäästi käyttänyt, tosin kesäyöt se on saanut olla auki, vaikka taloudesta kyllä kevyempiäkin löytyisi. Palelen kuitenkin helposti niin mieluummin otan mukaan sen varmasti lämpimän!

Parin yön jälkeen Halla jo tietää, että kun itse köllähdän riippumattoon, on pian jo sen vuoro, ja se tulee maton viereen odottelemaan, koska saisi tulla. Meillä ei koirat normaalisti kotona pääse makuuhuoneeseen lainkaan, joten ilmeisesti kainalossa nukkuminen on koiran mielestä melkoista luksusta ;) DD:ssä mahdumme Hallan kanssa vaihtamaan asentoakin ihan mukavasti ilman, että tarvitsee pelätä koko komeuden kippaamista.

Jos matkassa on isompi, tai useampi koira, kätevintä olisi tietysti, jos koira nukkuisi maton (ja tarpin) alla. Tämä on meillä vielä testaamatta, ja olen pohtinyt kuinka suojata maton ulkopuolella oleva koira hyttysiltä. Ongelma tosin lienee pahimmillaan ainoastaan lähinnä keskikesällä, mutta ideoita ottaisin silti mieluusti vastaan :)