Hossan kansallispuistosta on nopeasti tullut yksi suosikkikohteistamme. Siihen on syynsä; kiireimmän kesäsesongin ulkopuolella siellä saa kulkea rauhassa, ja erilaisia reittivaihtoehtoja riittää kaikkiin tarpeisiin. Ihanaa ilmavaa mäntykangasta, jota pienet erittäin kirkasvetiset purot ja järvet halkovat, tuntuu riittävän loputtomiin. Hossassa voi hyvin liikkua paitsi jalkaisin, myös maastopyörällä, kanootilla, hiihtäen ja todennäköisesti koiravaljakoillakin (tämä tosin on vielä testaamatta - laitamme ensi talven to-do listalle). Itse olemme liikkuneet pääasiassa jalkaisin, mutta viimeisimmän reissun perusteella erityisesti pyöräilijöitä tuntui olevan liikkeellä ja mitä heitä haastattelin, niin jäi kyllä kytemään mielessä myös tämä vaihtoehto retkeilyyn. Koiran kanssa retkeillessä Hossa on aikamoinen unelmakohde. Kesäaikaan vettä on jokaisen polun mutkan takana ja luonnonhiekkarantoja tämän tästä. Sinne pulahtaa hyvin mielellään uimaan paitsi koira, myös emäntä, lapsista nyt puhumattakaan ;)
Myös lapset ovat tykänneet Hossan helppokulkuisista poluista ja taukopaikkojen tiheydestä, erilaisia laavuja, tulipaikkoja ja autiotupia on muutaman kilometrin välein. Matka taittuu harjumaisemia ihastellessa huomaamatta ja telttapaikat ovat ainakin tämän hetkisen kokemukseni perusteella rauhallisia; sopii erinomaisesti siis myös aloitteleville pikkuvaeltajille.
Retkipäiväkirjasta: Laukkujärven lenkki + Hakokoski 12.-13.5.2019
Retkeläiset: Mari, reissukoirat Halla & Salka
Reittikuvaus Luontoon.fi - sivuilla
Yöpyminen Puukkojärven autiotuvalla
 |
| Puukkojärven autiotupa |
Ensimmäinen yksinvaellus vuosikausiin! Pääsin liikkeelle vasta melko myöhään iltapäivästä, mutta pääasia, että tuli lähdettyä. Jo alkumatkasta ymmärsin, miten ikävä minulla tätä oli ollut. Reissua edeltävät viikot olin todella stressaantunut monestakin syystä, ja nyt yhtäkkiä, minulla oli ympärilläni vain silmänkantamattomiin tihkusateista, ystävällistä mäntymetsää. Ei yhtään ihmistä, ei yhtään ylimääräistä ääntä, vain pehmeä sade, kiemurteleva polku ja kaksi innokasta retkikoiraa. Pari ensimmäistä kilometriä menivät perinteisesti varusteita säätäessä, sekä koirilla että itselläni, mutta vähitellen kulku tasaantui ja Laukkujärvellä pidetyn ruokatauon jälkeen oli jo helppo hengittää.
Olin suunnitellut yöpyväni riippumatossa, mutta yöksi luvattu jatkuva, voimakas sade sekä puuskaiset tuulet saivat pohtimaan myös muita vaihtoehtoja. Koska olin nähnyt ensimmäisen taipaleen (kuutisen kilometriä) aikana ainoastaan yhden ihmisen (joka hänkin oli menossa eri suuntaan), eikä parkkipaikallakaan ollut muita autoja, ja kello alkoi olla lähempänä iltakahdeksaa, arvelin että tuvassa voisi saada olla rauhassa. Sekä Laukku- että Puukkojärven autiotuvat ovat sympaattisia pieniä, lähes leikkimökin kokoisia kämppiä. Puukkojärvi ehkä hiukan suurempi kuin Laukkujärvi, mutta parhaimmillaankin vain muutama ihminen kamppeineen sopii mukavasti.
"Harjumaisemaa, hiljaista, joka mutkan takana uusi pieni järvi. Ei muita kulkijoita. Parin kilometrin matka Laukkujärveltä taittui nopeasti. Lueskelen kirjaa, lämmittelen kamiinaa, teen polttopuita. Elämä on yksinkertaista ja hyvää."
Aamulla 13.5.
"Yöllä tuuli ja satoi voimakkaasti. Heräsin jossain vaiheessa tuulenpuuskiin, käänsin kylkeä ja olin tyytyväinen, etten ollut riippumatossa. Nyt tuuleskelee ja taivas on osittain kirkas. Kun heräsin, aurinkokin pilkahteli pilvien raosta.
Pitäisi tutkia karttaa, minne tänään päädytään. Jossain vaiheessa pitää päätyä takaisin autolle, mutta sitä ennen reitti on vapaa. Se tuntuu erittäin hyvältä."
Arvelin etukäteen kiertäväni Hakokosken kierroksen kokonaan, mutta risteyksen kohdalla ei pitempi reitti houkutellutkaan. Siispä menimme suoraan Hakokoskelle, viritin riippumaton ja pötkähdin siihen katselemaan pilvilampaita. Mikä rauha ja yksinvaeltamisen ihanuus! Voi tehdä juuri niin kuin haluaa.
Halla on onnellinen riippumattokoira, ja hyvä kun tälläkään kertaa malttoi odottaa, että itse pääsin mattoon ensiksi. Salkaa, joka näki koko virityksen vasta ensimmäistä kertaa, kummastutti, miksei sitä huolittu mukaan... Salka on noin 30-kiloinen alaskanhusky ja kasvaa vielä, joten sitä en ajatellut opettaa riippumattoiluun :)
Hakokoski on Kitkajokeen tottuneelle pieni koski. Tulva-aikaan keväällä se kuohuu kyllä reippaasti ja on kaikkinensa kaunis paikka. Laavu on ystävällisesti harmaantunut ja tulipaikka Hossalle tyypillisesti aivan veden tuntumassa, parhaan maiseman äärellä.
Salkalla oli tällä reissulla ensimmäistä kertaa käytössä Nonstop Amundsen - reppu, joka on kyllä todellinen tilaihme, ennemminkin koiran rinkka kuin reppu. Suunnittelen tekeväni repuista oman postauksensa lähiaikoina, joten siellä niistä enemmän. Meillä on nyt ollut käytössä Hurtta Trail, Nonstop Amundsen sekä Jeri. Olen myös erehtynyt tilaamaan yhden "kiinanihmeen" mutta se ei päässyt edes koekäyttöön saakka ennen kuin vetoketju hajosi. Mutta näistä siis enemmän myöhemmin.
"Huuhdon kiireen jokeen
puhdistan mielen tuulessa
kuuntelen tulen neuvot
nukahdan maan syliin."
Arja Kotiranta
Retkipäiväkirjasta: Kokalmuksen kierros 7.-9.6.2019 14 km
Retkeläiset: Mari, Oula ( 7 v.), retkikoirat Halla & Salka
Kyllä, neljääntoista kilometriin voi aivan hyvin saada kulumaan 2,5 päivää! Kuten eräälle kanssavaeltajalle totesin, tällaisilla retkillä on evästaukoja enemmän kuin kuljettuja kilometrejä, monta testiuitua puroa, ja ihmeteltyä kelopökkelöä ja hiekkarantaa. Nämä lienevät niitä retkiä, jotka jäävät muistiin <3
Sää oli uskomaton. Koko viikonlopun reilusti yli +20 C, suurimman osan aikaa yli +25 C. Ensimmäinen leiripaikkamme oli Alavalkeisen autiotuvalla, jonne pystytimme teltan, vaikka kämppäkin olisi ollut tyhjänä. Matkalle osunut Muikkupuro on näkemisen arvoinen, kirkasvetinen pieni puro ja upea luonnonhiekkaranta. Muikkupurolle saakka pääsee vaikka rattailla tai pyörätuolillakin.""
"On aivan tyyntä, puro lorisee iloisesti vieressä. Muuten ei kuulu mitään, paitsi hyttysten ininää. Salka mielestä tämmöinen parin kilometrin käppäily ei ole riittävä ensinkään rauhoittumisen kannalta, se värkkää ja touhuaa kaikella nuoruuden innollaan. "
Alavalkeisen autiotupa on hiukan suurempi, sinne voisi mahtua tiiviisti jopa kymmenenkin hengen porukka nukkumaan. Kämpän ympärillä on myös useampi oikein mainio telttapaikka, ja riippumattoretkeilijöillekin löytyy puita yllinkyllin.
Toisen päivän aamuna Salkakin on jo rauhoittunut pahimmasta touhotuksestaan. Se ottaa repun mielellään selkäänsä ja askel tasoittuu sopivaan rytmiin. Kuljemme harjuja, pidämme juoma- ja uimataukoja.
"Saavuimme leiripaikalle Lipposensalmen laavulle ukkosen jyristessä, mutta saimme onneksi reilun tunnin peliaikaa, ennen kuin alkoi todenteolla sataa. Juuri sopivasti, jotta saimme teltan pystytettyä ja tavarat sisälle. Ukkonen olikin komea ja ensimmäistä kertaa pystyin katselemaan juurikaan pelkäämättä sitä. Kerran jysähti kunnolla lähelle, niin että olisi ikkunat helisseet jos laavussa olisi sellaiset ollut. Katselimme salamoita järven toisella puolella ja kuuntelimme jyrinää. Koirat olivat tyynen rauhallisia, Salkalle ukkonen oli ensimmäinen aikuisiällä, eikä sitä näyttänyt hetkauttavan. Suurimman osan aikaa nukkuivat täysin rentoina laavussa.
Talviturkkikin tuli heitettyä yhdellä hiekkarannalla Salkan kanssa. Rannat tuppaavat olemaan pitkäjalkaiselle koiralle tosi matalia, joten kahlattiin yhdessä kunnon pulahdukselle. Se ui kuin pieni saukonpoikanen. Halla on hakenut tänään niin monta keppiä järvestä, että uneksii niistä parhaillaan jalat vipattaen. "
Sunnuntaiaamuna ilma on tyyni ja liikkumaton. Lämpötila nousee nopeasti yli +20 C ja tuntuu jo varsin painostavalta. Pari kanssavaeltajaa saapuu Kokalmuksen laavulta, kun olemme aamupuurolla, ja kertoo, että iltapäiväksi on ehkä luvassa taas ukkosta. Pakkaamme tavarat ja puramme teltan, olisi mukava ehtiä lähemmäs autoa jos alkaa taas sataa kaatamalla.
Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen ilma alkaa raikastua ja taivas kirkastuu. Askel on saavuttanut sen tasaisen rauhoittavan rytmin, joka on aiemmilta vaelluksilta tuttu. Mieli on tyhjä ja rauhallinen, metsä ympärillä ystävällinen. Ymmärrän äkkiä, tämä metsähän hoitaa minua.
 |
| Hei me tehtiin se! |
Kommentit
Lähetä kommentti